Mitä tämä projektoi?

Olen aina vihannut urheilua. 

Olen aina ollut juoksukilpailuissa viimeinen, olen aina kylkeä pistäen selvinnyt hädin tuskin 400m juoksusta kouluaikana, olen aina ollut niin häpeissäni urheilemaan lähtiessäni sillä tiesin mihin se taas johtaa. Mutta silti, olen haaveillut tällöin että minäkin pystyisin joskus. (Vaikken tehnyt asian eteen muuta kuin haaveilin).

Näiden ajatusten välillä on parikymmentä vuotta, mutta kuinka verestävinä ne edelleen painaa mielessä. Lapsuus on toisinaan aika julmaa aikaa, jotkut vastoinkäymiset kulkevat mukana aikuisikään, mutta huomaan myös että haaveet eivät ole kaatuneet matkan varrella, vaikka elämä on muuttanut suuntaansa monesti. Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet onnistumisen halua.

Ihmismielen ajatuksenkulku on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Varsinkin omani, en ota siitä itsekään tolkkua kovinkaan usein. (On ollut onni löytää elämääni ihmisiä jotka ovat kasvaneet minun ympärilleni niin, etteivät he enää vähästä hätkähtä, olen aika vaikea ihminen. Saan olla kiitollinen heistä kaikista).

Haluan hieman kertoa omasta vuodestani, puolesta vuodestani. Siitä mitä minä olen täällä projektoinut, moni sitä kyselee ja moni on siitä kiinnostunut. Mutta yhtälailla moni sitä kritisoi ja ihmettelee.

Tammikuussa 2014 starttasin, mitä? Tämän projektini. Ensimmäinen tavoite oli -10kg painon pudotus. Näin silmissäni kesän tulevan ja halusin olla mahdollisimman hoikassa kunnossa. Halusin mahtua vaatteisiini kunnolla, puntarihan näytti 78kg pahimmillaan joulukuussa 2013, tammikuun starttipaino oli 76,1kg. Aivan mahdottomia lukemiahan nämä ei vielä ole, mutta +30v mittarissa sitä ajattelee että nyt tai ei koskaan (vaikka sanotaan että koskaan ei ole liian myöhäistä).

Mitä sitten tein? Urheilun vihaajana päätin opetella juoksemaan! En ollut koskaan juossut ja reippaana tyttönä asenteet kohdalleen ja tavoitteeksi 3km matka, täynnä virtaa ja energiaa että nyt mennään. Mutta kuinka sitten kävikään? Nöyränä yhden lyhtypylväänvälin jälkeen, henkeä täynnä puuskuttaen palasin kävelyaskeliin. Henki ei kulke, kylkeä pistää ja jalka painaa. En ikipäivänä ollut ajatellut että juokseminen voisi olla tekniikkalaji. MUTTA minäpä en lannistunut, aloin tästä rakentamaan omia tavotteita;

 1.viikko – 1 tolpanväli kävellen, 1 juosten toistaen koko matkan. 

Ja juoksemassahan kävin 4-5x vkossa. 

2.viikko – 1 tolpanväli kävellen, 2-3 väliä juosten toistaen koko matkan.

 3.viikko, 1,5km meni jo putkeen ja siitä 4.viikolla koko 3km.

 Voi sitä riemua. Sitä tahkosin koko kevään, 3km. Se oli mulle huippusaavutus. 

Kevään edeten matka piteni tuplalla, aloin käymään 6,8km lenkkiä jota

 jo jaksoin myös juosta, sitten 7km jne. 

Suurin opettelu juoksemisessa itselleni oli oikean vauhdin löytäminen, hengitystekniikka ja matalien sykkeiden pitäminen (en omista edelleenkään sykemittaria).  

Mitä muuta projektoin? Aloin käymään ohjatuissa jumpissa, armybicia ja bodypumppia. Toisinaan ohjattua salia 1,5h. Juokseminen näiden ohella jäi vähäisemmäksi mutta kävin juoksemassa kuitenkin. Ja voi kuinka nuo ohjatut treenit oli juuri sitä mitä olin tarvinnut! Mahtava tunne kun tekee täysillä ja ihan uusia lajeja mitä koskaan aikaisemmin. Lisäksi painohan näillä putosi sillä ruokavaliona noudatin pitkälle Juttan GFG:n pohjaa, vaikka sallin itselleni herkkupäiviä toisinaan.

Viikko-ohjelma kevään ajan on kutakuinkin ollut 2 ohjattua jumppaa (tai 1 jumppa ja 1 ohjattu sali) sekä pari juoksulenkkiä 3-7km. + jokseekin tuon GFG:n pohjainen ruokavalio lipsahduksineen, liian ankara en missään vaiheessa ole ollut.

Paino tippui 5kk aikana 68,5kg asti. Eli lähes kymppi rikki. 

(ja vielä karistetaan muutamat rasvaprosentit). 

 

Mutta kuten sanoin, mieli on mysteeri. Omat tavoitteet, haaveet ja haasteet ovat muuttuneet matkan aikana. Enää en halua nähdä itseäni vain laihana, haluan nähdä itseni hyvässä kunnossa, ja se hyvä kunto vaatii paljon lihastyötä. Ja lihastyö vaatii paljon treeniä, puhdasta ruokaa ja joustavia hermoja sekä itseltä että muilta. 

Nyt on kesäksi jäämässä jumpat tauolle (apua) ja olen ihan omineni.

Paitsi etten ihan omineni, taskussa polttelee henkilökohtainen saliohjelma ja ruokavalio. 

Siitä lisää myöhemmin.