Purkkienergiaa (ko?)

"8 kriittisen tärkeää ravintoainetta, jotka puuttuvat jopa 70% ruokavalioista"

lisää täältä 

Sinkki, Omega-3-rasvahapot, D-vitamiini, Magnesium, Rauta, Seleeni, B12-vitamiini ja Jodi.

Itse olen aina ollut todella huono turvautumaan lisävitamiineihin, saati rasvahappoihin tai johonkin Seleeniin? VAIKKA olen huomannut toisinaan olevani melkoisen väsynyt ja naamaltani kalpea.
Olen luottanut omaan ruokavalioon , ehkä en ole jaksanut niin välittää ennen?

Ruoka / elämäntaparemontin myötä kuvioon astuivat nämä;

Möller Tupla - vastustuskyvylle ja koko keholle. Omega-3 rasvahappoja sekä A-, D- ja E-vitamiineja. D-vitamiini tukee luuston toimintaa ja on yhdessä A-vitamiinin kanssa tärkeä vastustuskyvylle. Omega-3 tukee sydämen normaalia toimintaa.


FAST Green Tea kiihdyttää kehon ylimääräisen rasvan palamista energiaksi. Green Tea kohottaa myös termogeneesiä ja lisää energiakulutusta. FAST Green Tea on tehokas antioksidantti, joka suojaa soluja. Lisäksi se tehostaa kofeiinin vaikutusta. Runsaasti EGCG-katekiinia sisältävän vihreä tee -uutteen on osoitettu useissa tutkimuksissa kohottavan termogeneesiä, lisäävän energiankulutusta sekä rasvan käyttöä energiaksi niin harjoituksessa kuin levossa. 

Aikani tutkittuani päädyin ylläolevaan mölleriin ja extrana paljon puhuttuun vihreään teehen.
Ja juuri siksi näihin koska yksi kapseli riittää - pillereiden nieleminen ei ole mulle kaikista helpoin homma. Joten mölleritkin aloittelin yhdellä kapselilla. 

TOIMI. Kevään myötä virkeys kasvoi hurjasti! Jaksoin erillä lailla töissä, koulussa, treeneissä ja siitä
sain kuullakin että "sähän olet aina niin pirteä" :)

Nyt mielenkiinnosta aloin koittamaan seuraavaa;

 
 Vahva Green Tee tehostaa rasvanpolttoa. Vihreä tee aktivoi aineenvaihduntaa. Tutkimuksissa Green Tean käynnistämä termogeneesi poltti rasvaa viikkotasolla lähes 200 g enemmän verrokkiryhmään verrattuna. Sisäelimiä ympäröivän viskeraalirasvan palaminen on eduksi sydämen ja verisuonten hyvinvoinnille. Se myös vähentää keskivartalolihavuutta ja metabolisen oireyhtymän mukanaantuomia terveysriskejä.


LEADERin VAHVA Cla+ on pitoisuudeltaan vahva, konjugoitu linolihappovalmiste. Cla lisää elimistön lipolyysiä, eli rasvojen hajoamista ja rasvahappojen beetaoksidaatiota, rasvojen palamista. Rasvasolujen tyhjentymisen kannalta tärkeitä ovat cis-9, cis-12, trans-10 ja trans-11 -isomeerit, joita LEADERin VAHVA Cla+ sisältää. Tämän ansiosta VAHVA Cla+ valmisteen käytöllä päästään tehokkaasti hävittämään varastoitunutta rasvaa.
Ravinnon mukana nautittu rasva varastoituu elimistöön lipaasientsyymin vaikutuksesta. Cla vähentää lipaasientsyymin aktiivisuutta, jolloin rasvojen varastoituminen elimistöön vähenee.
LEADERin VAHVA Cla+ -valmisteen käyttö auttaa kiinteytymään ja hävittämään varastoitunutta rasvaa. Lisäksi sillä on monia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Ja näitä kahta suositellaan käytettäväksi yhdessä.

Aamun ja päivän pommit ovat toistaiseksi tässä;

* vihreä tee 2kpl
* cla+ 4kpl
* möller tupla 1kpl
* multikalkki  1kpl

kalkissahan on myös d- ja c-vitamiinia mutta möllerin suositeltava annos on 2-3 kapselia päivässä, otan lisän tässä kalkin rinnalla.

Nämä ovat omat purkkienergiani jotka eivät korvaa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Omalla kohdaltani voin sanoa etten koskaan ole ollut näin täynnä virtaa ja hyvää oloa!

Pientä piruilua

Huomaan, että monia kiinnostaa mitä mä duunaan.

Oma laihduttaminen treenaaminen on koko kaveripiirin projekti.

Toisia ei kiinnosta, toiset tsemppaa, toiset vähän välittää, toiset on lähteneet mukaan ja toiset kritisoi ja osa naljailee. 

Mun sinni, mun pää, mun juttu.

"Vieläkö treenaat, paljonko meinaat vielä pudottaa, ootko pysynyt ruokavaliossa, ootko syönyt herkkuja, ootko käynyt lenkillä, miten sä voit juoda siiderin jos laihdutat, miten voit syödä keksin jos meinaat saada painon alas, mikset sä syö perunaa, mitä mä tarjoan sulle kahvin kanssa jne jne"?

 Sunnuntaina aamusalilla

Monia kiinnostaa, kyllä.

Kaikkeen on tottunut, asiallisille kysyjille vastaan ja kerron mitä teen, ja vastaushan nyt ei paljon normaalista poikkea; mä syön, mä elän mä treenaan.

Piruilijoille heitän ympäripyöreät.

Mutta oikeasti, mitä mä duunaan? Kyllä, mä elän, mä syön ja mä treenaan.

Mä käyn duunissa ja mä kasvatan parhaani mukaan mun lapsiani. Ja mä opiskelen.

Ja on se mukava antaa joskus kauhistelun aihetta, mä söin herkkuja!! 

Pientä kihinää se herättää että mä olen sortunut, onni heille.

Mutta onni myös mulle, mä en ole sortunut, mä en ole totaalikieltäytyjä.

Mä rakastan elää makeasti ja sen teen.

  

 

Loman jälkeista ja aikaista elämää

Olen tämän kuukauden ollut kesälomalla, ja voin vannoa että tarpeeseen on tullut.

 Koko kevään mun olo on ollut vastaava.

 Kevät on kaikinpuolin ollut rankka.

Työt, opiskelu, perhe ja harrastukset. 

Mutta nyt on nautittu ja käytiin viikon mittainen reissukin tekemässä ulkomaailmassa, kaukana Pohjanmaalta.

Kyllä liikuntaan jää koukkuun. Kerran ehdin reissussa aamulenkille, muuten lenkkarit lojuivat kassin pohjalla. Ja jotenkin söi päätä, joten annoin sitten mennä. Päätin ottaa loman loman kannalta, syödä mitä syön, juoda mitä juon ja jatkaa liikuntaa kotona. Kyllä sano että tiukkaa teki - mutta tarpeeseen tuli. Sitä huomasin että toisinaan on aiheellista höllätä kun en ole tähtäämässä mihinkään suurempaan, huomaan jääneeni toisiaan liikaakin k-o-u-k-k-u-u-n. 

Kotona piti sitten ottaa lomahöyryt irti ja lähteä oitin 10,65km juoksulenkille.

8km meni hyvin, sitten rupesi lonkat napsumaan ja loppumatka meni vähän hölläten, muutama kävelyaskelkin piti mahduttaa matkalle. Oli niin tukko viikon jälkeen. Ja muutenkaan en kovin usein

näinkään pitkää matkaa juokse, tuo 7km on melko vakio. Mutta uudelleen täytyy kokeilla, ensi kerralla jos hölläisi alussa jo vauhtia ja tavoitteena pysyä juoksussa koko matka. 

Sunnuntaina korkkasin uuden saliohjelmani. Suunniteltiin se yhdessä ohjaajan kanssa ja se vaikuttaa oikein hyvältä aloitella tätä saliharrastusta. Kävin kädet treenaamassa ja kyllä siinä aivan hiki irtosi.

Tälle viikolle käyn vielä parit ohjatut treenit (armyn ja bodypumpin) ja sitten olen kesän omillani tämän ohjelman kanssa. Ohjelma on 3-jakoinen joten tarkoitus on käydä 3 x vkossa salilla ja sitten omat lenkit päälle + ehkä jotain pientä kotona. 

Ruokavaliota on nyt myös vähän hiottu. Paljon on itseoppimaa ja lisäksi neuvoja haettu viisaammilta. Alkuvuosi meni liian pienillä kaloreilla ja painokin junnasi kauan paikoillaan. Ja en tiedä miksi mutta pelkäsin hiilareita. Nyt on niiden määrää nostettu ja homma toimii paremmin. Tiedän että enemmänkin saisi vielä syödä, mutta tämähän on opettelua nyt kaikki. Ihan lapsenkengissä mun koko touhu.

Mitä tämä projektoi?

Olen aina vihannut urheilua. 

Olen aina ollut juoksukilpailuissa viimeinen, olen aina kylkeä pistäen selvinnyt hädin tuskin 400m juoksusta kouluaikana, olen aina ollut niin häpeissäni urheilemaan lähtiessäni sillä tiesin mihin se taas johtaa. Mutta silti, olen haaveillut tällöin että minäkin pystyisin joskus. (Vaikken tehnyt asian eteen muuta kuin haaveilin).

Näiden ajatusten välillä on parikymmentä vuotta, mutta kuinka verestävinä ne edelleen painaa mielessä. Lapsuus on toisinaan aika julmaa aikaa, jotkut vastoinkäymiset kulkevat mukana aikuisikään, mutta huomaan myös että haaveet eivät ole kaatuneet matkan varrella, vaikka elämä on muuttanut suuntaansa monesti. Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet onnistumisen halua.

Ihmismielen ajatuksenkulku on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Varsinkin omani, en ota siitä itsekään tolkkua kovinkaan usein. (On ollut onni löytää elämääni ihmisiä jotka ovat kasvaneet minun ympärilleni niin, etteivät he enää vähästä hätkähtä, olen aika vaikea ihminen. Saan olla kiitollinen heistä kaikista).

Haluan hieman kertoa omasta vuodestani, puolesta vuodestani. Siitä mitä minä olen täällä projektoinut, moni sitä kyselee ja moni on siitä kiinnostunut. Mutta yhtälailla moni sitä kritisoi ja ihmettelee.

Tammikuussa 2014 starttasin, mitä? Tämän projektini. Ensimmäinen tavoite oli -10kg painon pudotus. Näin silmissäni kesän tulevan ja halusin olla mahdollisimman hoikassa kunnossa. Halusin mahtua vaatteisiini kunnolla, puntarihan näytti 78kg pahimmillaan joulukuussa 2013, tammikuun starttipaino oli 76,1kg. Aivan mahdottomia lukemiahan nämä ei vielä ole, mutta +30v mittarissa sitä ajattelee että nyt tai ei koskaan (vaikka sanotaan että koskaan ei ole liian myöhäistä).

Mitä sitten tein? Urheilun vihaajana päätin opetella juoksemaan! En ollut koskaan juossut ja reippaana tyttönä asenteet kohdalleen ja tavoitteeksi 3km matka, täynnä virtaa ja energiaa että nyt mennään. Mutta kuinka sitten kävikään? Nöyränä yhden lyhtypylväänvälin jälkeen, henkeä täynnä puuskuttaen palasin kävelyaskeliin. Henki ei kulke, kylkeä pistää ja jalka painaa. En ikipäivänä ollut ajatellut että juokseminen voisi olla tekniikkalaji. MUTTA minäpä en lannistunut, aloin tästä rakentamaan omia tavotteita;

 1.viikko – 1 tolpanväli kävellen, 1 juosten toistaen koko matkan. 

Ja juoksemassahan kävin 4-5x vkossa. 

2.viikko – 1 tolpanväli kävellen, 2-3 väliä juosten toistaen koko matkan.

 3.viikko, 1,5km meni jo putkeen ja siitä 4.viikolla koko 3km.

 Voi sitä riemua. Sitä tahkosin koko kevään, 3km. Se oli mulle huippusaavutus. 

Kevään edeten matka piteni tuplalla, aloin käymään 6,8km lenkkiä jota

 jo jaksoin myös juosta, sitten 7km jne. 

Suurin opettelu juoksemisessa itselleni oli oikean vauhdin löytäminen, hengitystekniikka ja matalien sykkeiden pitäminen (en omista edelleenkään sykemittaria).  

Mitä muuta projektoin? Aloin käymään ohjatuissa jumpissa, armybicia ja bodypumppia. Toisinaan ohjattua salia 1,5h. Juokseminen näiden ohella jäi vähäisemmäksi mutta kävin juoksemassa kuitenkin. Ja voi kuinka nuo ohjatut treenit oli juuri sitä mitä olin tarvinnut! Mahtava tunne kun tekee täysillä ja ihan uusia lajeja mitä koskaan aikaisemmin. Lisäksi painohan näillä putosi sillä ruokavaliona noudatin pitkälle Juttan GFG:n pohjaa, vaikka sallin itselleni herkkupäiviä toisinaan.

Viikko-ohjelma kevään ajan on kutakuinkin ollut 2 ohjattua jumppaa (tai 1 jumppa ja 1 ohjattu sali) sekä pari juoksulenkkiä 3-7km. + jokseekin tuon GFG:n pohjainen ruokavalio lipsahduksineen, liian ankara en missään vaiheessa ole ollut.

Paino tippui 5kk aikana 68,5kg asti. Eli lähes kymppi rikki. 

(ja vielä karistetaan muutamat rasvaprosentit). 

 

Mutta kuten sanoin, mieli on mysteeri. Omat tavoitteet, haaveet ja haasteet ovat muuttuneet matkan aikana. Enää en halua nähdä itseäni vain laihana, haluan nähdä itseni hyvässä kunnossa, ja se hyvä kunto vaatii paljon lihastyötä. Ja lihastyö vaatii paljon treeniä, puhdasta ruokaa ja joustavia hermoja sekä itseltä että muilta. 

Nyt on kesäksi jäämässä jumpat tauolle (apua) ja olen ihan omineni.

Paitsi etten ihan omineni, taskussa polttelee henkilökohtainen saliohjelma ja ruokavalio. 

Siitä lisää myöhemmin.