Huomaan, että monia kiinnostaa mitä mä duunaan.
Oma laihduttaminen treenaaminen on koko kaveripiirin projekti.
Toisia ei kiinnosta, toiset tsemppaa, toiset vähän välittää, toiset on lähteneet mukaan ja toiset kritisoi ja osa naljailee.
Mun sinni, mun pää, mun juttu.
"Vieläkö treenaat, paljonko meinaat vielä pudottaa, ootko pysynyt ruokavaliossa, ootko syönyt herkkuja, ootko käynyt lenkillä, miten sä voit juoda siiderin jos laihdutat, miten voit syödä keksin jos meinaat saada painon alas, mikset sä syö perunaa, mitä mä tarjoan sulle kahvin kanssa jne jne"?
Sunnuntaina aamusalilla
Monia kiinnostaa, kyllä.
Kaikkeen on tottunut, asiallisille kysyjille vastaan ja kerron mitä teen, ja vastaushan nyt ei paljon normaalista poikkea; mä syön, mä elän mä treenaan.
Piruilijoille heitän ympäripyöreät.
Mutta oikeasti, mitä mä duunaan? Kyllä, mä elän, mä syön ja mä treenaan.
Mä käyn duunissa ja mä kasvatan parhaani mukaan mun lapsiani. Ja mä opiskelen.
Ja on se mukava antaa joskus kauhistelun aihetta, mä söin herkkuja!!
Pientä kihinää se herättää että mä olen sortunut, onni heille.
Mutta onni myös mulle, mä en ole sortunut, mä en ole totaalikieltäytyjä.
Mä rakastan elää makeasti ja sen teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti